Vanhentuneet tuplaydinmallit: AMD Windsor ja Intel Prescott

AMD Windsor, 90 nm (Athlon 64 X2 5400+, Rev. F3)



90 nm prosessilla valmistettu Windsor-ydin piti sisällään joko 512 KB tai 1 MB L2-välimuistia, mikä oli paljon kyseisen mallin julkaisun aikaan. Testiin valikoitunut Athlon 64 X2 5400+ toimii normaalisti 2,8 GHz:n kellotaajuudella ja testiä varten se on ylikellotettu 3 GHz:n.

Intel Prescott 2M, 90 nm (Pentium 4 660, Rev. N0)



Tämä malli on luultavasti yksi artikkelin mielenkiintoisimmista prosessoreista. 90 nm tekniikalla valmistettu Prescott 2M (joka viittaa 2 MB L2-välimuistiin) oli alkuperäisestä mallista paranneltu versio, joka käytti LGA 775 kantaa ja sisälsi PCI Express -tuen (alkuperäiset Prescott-sirut sopivat Socket 478 -kantaan).

Pentium 4 oli kiehtova luomus, sillä sen kellotaajuudet nousivat alun 1,3 GHz:stä lähes 4 GHz:n muutamien vuosien aikana. Se oli myös täydellinen umpikuja Intelin kannalta. NetBurst-arkkitehtuuri kulutti suuret määrät tehoa saavuttaakseen korkeat kellotaajuutensa ja siitä johtuen sen suorituskyky wattia kohti oli erittäin huono (kuten myös suorituskyky kellojaksoa kohti).

Pentium 4 660 on 3,6 GHz:n komponentti, jonka kellotaajuus tiputetaan 3 GHz:n kertoimia laskemalla.