Lopputulos

Tämän testin ajaksi palasimme ajassa taaksepäin ja kaivoimme laatikoista kasan vanhoja prosessoreita. Tarkoituksena oli ottaa selvää miten Intelin ja AMD:n tuotteet ovat kehittyneet vuosien mittaan. Sen testaamiseksi muuttujat piti kuitenkin normalisoida. Testiolosuhteet saatiin yhteneväisiksi asettamalla kaikkien prosessorien kellotaajuudet 3 GHz:n ja käyttämällä vain yhtä ainoaa ydintä. Hyvänä asiana voidaan pitää sitä, että testi tuotti suuren määrän erittäin mielenkiintoisia tuloksia tuotesukupolvien suorituskyvyn kehittymisestä kellojaksoa kohti. Mahdollisesti huonompi asia on tulosten suhteellinen teoreettisuus. Tehokkaasti säikeistetty sovellus kykenee hyödyntämään useampaa kuin yhtä ydintä ja jos samaan hintaan saa useampia AMD:n ytimiä kuin Intelin ytimiä, tilanne muuttuu kokonaan.

Keinotekoiset testit kuten 3DMark 11 ja Sandra 2010 Pro osoittavat selvästi, että huipputason tehtävät vaativat huipputason laitteita. Esimerkiksi Sandran kryptografiatestin perusteella kaikkien AES-salausta käyttävien on syytä panostaa prosessorin, joka tukee salauksen purkamisen ja salaamisen kiihdytystä. Sama pätee aktiiviharrastajan pelikoneeseen. Tesselaatio ja fysiikanmallinnus kuormittavat sekä näytönohjainta että prosessoria, mikä tekee useammasta prosessoriytimestä entistä tarpeellisempia jopa peruskäyttäjän koneessa.



Testeissä saaduista tuloksista on hankala vetää yleisiä johtopäätöksiä, tulokset vaihtelevat kuormituksesta riippuen. Lisäksi on edelleen syytä painottaa, että vaikka yksi Clarkdale- tai Lynnfield-pohjainen ydin päihittäisi AMD:n Phenom II -ytimen, se ei tarkoita kyseisen Core i5- tai i7-prosessorin olevan automaattisesti nopeampi omassa hintaluokassaan. AMD paikkaa ydintensä heikompaa suorituskykyä lisäämällä siruille useampia ytimiä kuin kilpailijansa Intel.

Vaikka Intel ottaa johtopaikan useimmissa testeissä, tulokset ovat positiiviset myös AMD:n kannalta. Intelin prosessorit ovat yleisesti ottaen huomattavasti AMD:tä nopeampia kellojaksoa ja ydintä kohti. AMD:n useamman ytimen taktiikka johtaa kuitenkin tilanteeseen, jossa yhtiön neljä- ja kuusiytimiset prosessorit pärjäävät riittävän hyvin yhtä säiettä hyödyntävissä sovelluksissa ja näyttävät todelliset kyntensä rinnakkaisuuden lisääntyessä. Tämä yhdistettynä aggressiiviseen hinnoittelupolitiikkaan tekee AMD:stä erittäin hyvän valinnan innokkaille harrastajille.

Silti AMD:n on aika tuoda markkinoille selviä ja huomattavia parannuksia työpöytäkäyttöön tarkoitetuille alustoilleen, jos yhtiö aikoo pysyä mukana kilpailussa. Intelin 22 nm prosessilla valmistettava Ivy Bridge on jo tulossa ja se tulee kasvattamaan kellotaajuuksia ja toinen merkittävä uudistus tulee todennäköisesti olemaan pienempi tehonkulutus. Tässä vaiheessa on pakko todeta, että AMD:n ytimet päihittävät yksittäin vain Intelin vanhan Pentium 4:n tai jopa 2006/2007 vuosien Core 2 -ytimen. Niillä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia mihinkään Intelin tuotoksiin Nehalemista alkaen. Tässäkin viitataan tietysti vain yhden ytimen suorituskykyyn eikä niihin moniytimisiin oikeisiin prosessorimalleihin joita kaupasta on saatavilla. AMD:n on silti saatava kuntoon myös ytimiensä suorituskyky kellojaksoa kohti, eikä vain lisättävä useampia ytimiä.

Viimeisenä voidaan todeta, että kilpailu on syy miksi Intel kehitti aikanaan Core-arkkitehtuurin ja sen jälkeen Nehalemin. Me tarvitsemme alalle kilpailua. Me saamme tietää AMD:n tulevista suunnitelmista tarjota kilpailua, kun Zambezi saapuu laboratorioomme testattavaksi lähiaikoina.

Alkuperäinen artikkeli: Tom's CPU Architecture Shootout: 16 CPUs, One Core Each, And 3 GHz
Alkuperäisen arikkelin kirjoittaja: Patrick Schmid ja Achim Roos