Komponenttien esittely

Useimmat piirilevyt antavat emolevyvalmistajille mahdollisuuden implementoida suuren määrän ominaisuuksia ATX-kokoluokan tuotteisiinsa.



Kuva on vanhasta vuoden 2006 artikkelistamme, mutta 775-kantainen emolevy edustaa edelleen tyypillistä emolevyä päällisin puolin. Kuvaan on merkitty emolevyn eri osat selkeästi, joten jokaisella on mahdollisuus siitä oppia hieman emolevyn anatomiasta.

Ulkoasuun vaikuttavat muun muassa emolevyn hintaluokka, kohdeyleisö ja jotkin tekniset asiat. Päävirran emolevy saa 24-pinnisestä virtapistokkeesta (12). Prosessorille johdetaan virta omaa 8-pinnistä pistoketta pitkin (13).

Niissä emolevyissä, joissa on kaksi näytönohjainpaikkaa (10), löytyy myös neljäpinninen Molex-virtapaikka (14), josta saadaan sähköä PCI Express (PCIe) x16 –paikoissa (10) oleville näytönohjaimille.

Nykyaikaisissa emolevyissä on poikkeuksetta vähintään yksi PCIe x16 -paikka (10), johon 3D-grafiikkaa laskevat näytönohjaimet saadaan asennettua. Karuimmista emolevyistä ei löydy lainkaan näytönohjaimille tarkoitettuja PCIe x16 –paikkoja. Silloin emolevyllä on integroitu näytönohjain, jolla saadaan kuva tietokoneen ruudulle.

Kolmivaiheinen virransyöttö (15) erottuu helposti kolmesta toisistaan erillisestä komponenttiparvesta prosessorikannan lähellä. Uusimmissa emolevyissä vaiheita on enemmän, joka takaa tasaisemman virransyötön prosessorille rasituksen aikana. Nykyaikainen suunnittelu mahdollistaa virransyötön katkaisun tarpeettomilta osilta, mikä säästää energiaa. Emolevyjä ei voi kuitenkaan oikeudenmukaisesti vertailla virransyötön vaiheiden perusteella, koska käytetyt komponentit ovat niin erilaisia. Huomasimme esimerkiksi, että 12-vaihenen emolevy voi venyvä paremmin kuin sen 35-vaiheinen kilpailija.

Digitaalista virransyöttöä hyödyntävissä emolevyissä ei yleensä ole samoja komponentteja kuin yllä olevassa kuvassa näkyy.