Acer XB270HU: 144 Hz IPS ja G-Sync

G-Sync

Nykyiset monitorit virkistävät kuvaa yleensä 60 Hz taajuudella, eli kerran n. 16 millisekunnissa. Näytönohjaimet eivät kuitenkaan renderöi pelikuvaa tähän tahtiin, vaan FPS voi vaihdella hyvinkin paljon. Tämä voi aiheuttaa kuitenkin aiheuttaa repeilyä pelikuvassa kun sisältöä ja näyttöä päivitetään eri tahtiin. Tätä ongelmaa on korjattu yleensä käyttämällä Vsync-asetusta, joka pakottaa kuvan päivittymään 60 Hz:n tahtiin, mutta tämä vuorostaan luo lisää ongelmia tuomalla lisää syöttöviivettä, ja jos näytönohjaimen suorituskyky ei riitä 60 FPS:n tasolle, tippuu FPS puoleen.

Nvidian G-Sync ratkaisee tämän ongelman tuomalla markkinoille uusia näyttöjä, joiden sisällä on uusi G-Sync-piiri, joka mahdollistaa vaihtelevan virkistystaajuuden käytön. Sen sijaan, että näyttö toimisi CRT-ajoilta peräisin olevalla vakiovirkistystaajuudella, näyttö pystyy sopeutumaan näytönohjaimen lähettämään pelikuvaan ilman repeilyongelmia.



G-Sync on asetettavissa Nvidian ohjauspaneelista yksinkertaisella rasti ruutuun -asetuksella. Huomioon on otettava lähinnä se, ettei G-Sync toimi samaan aikaan ULMB-tilan kanssa. G-Sync toimii myös ikkunatilassa GeForec 353.06-ajurien myötä. Windows 8 ja 10 käyttävät tarvittaessa kolmoispuskuroitua v-sync-asetusta ikkunatilassa, joten lopputulos ei välttämättä kuitenkaan tuota suurta eroa ikkunatilassa, oli G-Sync päällä tai ei.



Ikkunatilan lisäksi 353.06-ajurien myötä G-Sync-käyttäjät voivat myös asettaa Vsync-tilan päälle tai pois kun ruudunpäivitys nousee yli maksimivirkistystaajuuden. Toisin sanoen jos FPS on Acer XB270HU:lla yli 144, Vsync päällä FPS rajoitetaan 144 tasolle, mikä saattaa aiheuttaa pientä syöttöviivettä. Jos Vsync asetetaan pois päältä, FPS on rajoittamaton, ja kuva saattaa repeillä. Käytännössä yli 144 FPS ruudunpäivityksellä mahdollista kuvan repeilyä on erittäin vaikea havaita. Lieneekin siis sovelluskohtaista, onko Vsynciä järkevä käyttää vai ei, ja tässä puhutaankin lähes mitättömän pienistä eroista syöttöviiveen ja kuvanlaadun osalta. Monet epäilemättä päätyvät kuitenkin käyttämään ULMB-tilaa peleissä, joissa FPS on vakaasti yli 100 FPS.

G-Syncin toimivuus peleissä on jossain määrin pelikohtaista, ja sen tuoma hyöty riippuu pitkälti ruudunpäivityksen nopeudesta. G-Syncin edut nähdään parhaiten 40-60 FPS:n tuntumassa, mutta myös korkeammalla ruudunpäivityksellä siitä on hyötyä kun kyseessä on 144 Hz virkistystaajuuden näyttö. Kuitenkin mitä korkeammalle ruudunpäivityksessä noustaan, sitä vaikeampaa kuvan repeilyä on havaita, sillä erot peräkkäisten ruudunpäivitysten välillä ovat pienemmät, ja näin ollen myös repeämän kohdalla siirtymä on vaikeampi havaita. Jos peli pyörii jo 144 FPS:n tasolla vakaasti, lieneekin jo parempi harkita siirtymistä G-Syncistä ULMB-tilaan, joka tarjoaa sen viimeisen ripauksen tarkkuutta kuvaan, vaikka se ei estäkään kuvan repeilyä jos ruudunpäivitys ei ole tahdissa virkistystaajuuden kanssa.

Aivan ongelmaton tapaus G-Sync ei kuitenkaan ainakaan vielä ole. Alle 30 FPS ruudunpäivitystahdilla G-Sync voi aiheuttaa ongelmia, ja nähtävissä on monissa peleissä kuvan vilkkumista. Vaikka peliasetukset säätäisikin niin, ettei ruudunpäivitys tipahda alas pelatessa, useissa peleissä varsinkin kenttien latauskohdat tiputtavat ruudunpäivityksen matalalle, mikä saattaa aiheuttaa kuvan välkkymistä.

ULMB

Ehkä hieman turhankin pienelle huomiolle on jätetty G-Syncin parina tuleva ULMB-tila, joka juontaa juurensa Nvidian 3D-näytöissä käytettyyn LightBoost-tekniikkaan, joka lupasi parantaa näytön kirkkautta 3D-tilassa. Harrastajat keksivät keinon hyödyntää LightBoostia näytön liikesumeuden vähentämiseksi, ja viime aikoina näyttövalmistajat ovat hypänneet tähän kelkkaan tuomalla uusiin näyttöihinsä vastaavia strobe-taustavaloratkaisuja, jotka vilkuttavat taustavaloa sopivalla taajuudella. Tästä saatava hyöty nähdään liikesumeuden vähentymisenä. Vastaava toteutus on nähty jo muun muassa Eizon Foris FG2421 -näytössä, joka on arvosteltu Hardware.fi:ssä aiemmin.



G-Sync ja ULMB ovat tekniseltä toteutukseltaan jokseenkin ristiriidassa toistensa kanssa, sillä ULMB vaatii tarkkaa kontrollia virkistystaajuudesta, siinä missä G-Sync vuorostaan säätää tätä dynaamisesti. Näin ollen toistaiseksi ULMB-tilaa ei voida käyttää yhdessä G-Syncin kanssa. Jos ULMB asetettaisiin toimimaan G-Syncin virkistystaajuuden perusteella, johtaisi se näytön kirkkaustasojen jatkuvaan sahaamiseen ruudunpäivityksen mukana. XB270HU:ssa ULMB toimii maksimissaan 100 Hz virkistystaajuudella, eli 144 Hz tilassa asetus ei ole toistaiseksi tarjolla. Tämä johtunee IPS-paneelin hitaammasta pikselivasteesta, ja esimerkiksi Asus ROG Swiftin TN-paneeli kykenee 120 Hz virkistystaajuuteen ULMB päällä. Acerin 100 Hz ULMB on kuitenkin silti täysin käyttökelpoinen asetus, ja parantaa liiketoistoa merkittävästi verrattuna 144 Hz virkistystaajuuteen ilman ULMB-asetusta.



ULMB vaatii veronsa näytön virkistystaajuudessa ja kirkkaudessa, ja varsinkin jos ULMB-pulssin leveyttä säätää pienemmäksi, kuvasta tulee nopeasti liian tumma maksimikirkkaudellakin. Palkintona saadaan kuitenkin erittäin tarkka kuva, jossa on hädin tuskin yhtään liikesumeutta havaittavissa.

Liikesumeuden määrää voi testata ja vertailla esimerkiksi TestUFO-sivustolla. Testin liikkuva kartta on omiaan näytön liikesumeuden vertailuun. 60 Hz IPS-näytöllä 960 pikselin sekuntivauhdilla kulkevasta kartasta on lähes mahdotonta lukea tekstiä, kun taas XB270HU:lla kartta on paljon selkeämpi jo ilman ULMB-tilaa. Kuitenkin vasta ULMB-tila päällä kuva terävöityy niin tarkaksi, että kartan rautateiden päällä oleva pienellä tekstattu Union Station Rail Corridor -teksti on täysin luettavissa.


ULMB:n toimivuutta voi testata Alien Invasion -testillä. Paikallaan otettu kuva ei erota liiketoistoa joten se ei ole edustava laadun osalta.

Testeissä havaittiin myös pientä cross-talk-haamukuvaa ULMB päällä. Strobing-tekniikat kuten ULMB eivät toimi tasaisesti koko näytön alueella, ja esimerkiksi Eizon FG2421:ssä havaittiin jo selvää cross-talk-ilmiötä näytön alareunaa lähestyttäessä. XB270HU ei kärsinyt ongelmasta samassa määrin, mutta ULMB on silti ominaisuus, jota kannattanee käyttää vain tietyissä peleissä Nvidian ohjauspaneelin asetuksen kautta.



Vaikka G-Sync ja ULMB eivät toimi vielä keskenään, on Nvidia mahdollistanut säätää G-Syncin ja ULMB:n käytön sovelluskohtaisesti näytönohjaimen ohjauspaneelista käsin. Näin ollen käyttäjä voi asettaa haluamansa sovelluksen käyttämään ULMB-tilaa tarvittessa, ilman että asetusta tarvitsee manuaalisesti säätää näytöstä käsin.