Pelivertailu: testissä 18 CPU:ta ja APU:ta alle 200 euron hintaluokassa
Artikkelin kirjoittaja: Don Woligroski Artikkelin suomentaja: Teemu Laitila | 4 kommenttia
Nyt kun AMD:n Piledriver-pohjaiset APU-piirit ovat laajalti saatavilla (ja myös FX-8350 on hinnoiteltu alle 200 euroon), on hyvä aika vertailla halvempien prosessoreiden suorituskykyä uusissa peleissä. Tämän artikkelin myötä otamme myös käyttöön uuden testin, jolla mitataan latensseja peräkkäisten ruutujen välillä.
Kun ensimmäiset tuplaydinprosessorit saapuivat markkinoille, useammasta ytimestä ei juuri ollut hyötyä perus työpöytäkäyttäjälle. Suuri osa perussovelluksista ei yksinkertaisesti osannut hyödyntää useampia ytimiä, useampaa ydintä hyödynnettiin vasta palvelin- ja työasemakäyttöön rakennetuissa sovelluksissa. Tehoa vaativissa kohteissa käytettiin emolevyjä, joissa kahteen erilliseen kantaan sijoitetut yksiytimiset prosessorit suorittivat rinnakkaisia toimintoja. Pelit olivat kuitenkin pitkään rakennettu toimimaan ainoastaan yhdellä ytimellä.
Ohjelmointi muuttuu huomattavasti monimutkaisemmaksi, kun on otettava huomioon sovelluksen säikeistys. Kehittäjillä kesti useita vuosia mukautua uuteen tilanteeseen, jossa prosessoreiden laskentakyky kasvaakin rinnakkaisuutta lisäämällä eikä nostamalla kellotaajuuksia aina 10 GHz:n saakka kuten Intel visioi vielä 2000 luvun alussa. Rinnakkaisuudesta hyötyä saavat sovellukset on kuitenkin pikkuhiljaa kirjoitettu uudestaan ottamaan tehot irti moderneista moniydinprosessoreista.
Todisteita säikeistyksen saapumisesta perussovelluksiinkin löytyy testitaulukoidemme tuloksista. Testeihimme kuuluu enää kaksi täysin yhtä säiettä hyödyntävää sovellusta, jotka ovat Lame ja iTunes. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän säikeistettyä. Sisällön luominen, pakkaus ja jopa perus hyötykäyttösovellukset kykenevät kuormittamaan neli- tai kuusiydinprosessorin kaikkia ytimiä.
Peleillä puolestaan on kestänyt kauemmin päästä samaan tilanteeseen. Kun pääpaino on graafisessa suorituskyvyssä, ei ole varsinainen yllätys, että osa pelimoottoreista on edelleen rakennettu vain yhtä säiettä käyttäen. Useammilla säikeillä saadaan kuitenkin toteutettua parempaa tekoälyä tai lisättyä enemmän objekteja, joihin vaikuttavat pelimaailman fysiikan lait.
Yhä useampi peli hyötyykin neliytimisestä prosessorista. Ne ovat kuitenkin vielä enemmänkin poikkeuksia sääntöön. Siitä johtuen Intelin Sandy Bridgen ja sen seuraajan Ivy Bridgen loistava yhden säikeen suorituskyky on nostanut ne pelitestien kärkisijoille muutaman viime vuoden aikana. Myös aikaisempina vuosina kahden ytimen Pentium-prosessorit päihittivät AMD:n neliytimiset prosessorit pelikäytössä.
Nykyään on jo täysin selvää, että Intel ja AMD ovat molemmat luopuneet yhä korkeampien kellotaajuuksien tavoittelusta. Molemmat valmistajat tuottavat nykyään työpöytäprosessoreita neljällä moduulilla (AMD) tai kuudella ytimellä (Intel). Samaan aikaan pelikehittäjät ovat oppineet hyödyntämään prosessoreiden tarjoamia resursseja aiempaa tehokkaammin. Nykyään pelaamiseen vaaditaan jo vähintään tuplaydinprosessori jo pelkästään siitä syystä, että yksiytimisen mallin löytäminen vaatisi jo useamman vuoden ikäisen prosessorin hankkimista. Mutta kannattaisiko prosessorin päivittäjän hypätä suoraan tuplaydinmallien yli suoraan neliydinprosessoreiden maailmaan?
Tästä otamme selvää seuraavilla sivuilla.
Kun ensimmäiset tuplaydinprosessorit saapuivat markkinoille, useammasta ytimestä ei juuri ollut hyötyä perus työpöytäkäyttäjälle. Suuri osa perussovelluksista ei yksinkertaisesti osannut hyödyntää useampia ytimiä, useampaa ydintä hyödynnettiin vasta palvelin- ja työasemakäyttöön rakennetuissa sovelluksissa. Tehoa vaativissa kohteissa käytettiin emolevyjä, joissa kahteen erilliseen kantaan sijoitetut yksiytimiset prosessorit suorittivat rinnakkaisia toimintoja. Pelit olivat kuitenkin pitkään rakennettu toimimaan ainoastaan yhdellä ytimellä.
Ohjelmointi muuttuu huomattavasti monimutkaisemmaksi, kun on otettava huomioon sovelluksen säikeistys. Kehittäjillä kesti useita vuosia mukautua uuteen tilanteeseen, jossa prosessoreiden laskentakyky kasvaakin rinnakkaisuutta lisäämällä eikä nostamalla kellotaajuuksia aina 10 GHz:n saakka kuten Intel visioi vielä 2000 luvun alussa. Rinnakkaisuudesta hyötyä saavat sovellukset on kuitenkin pikkuhiljaa kirjoitettu uudestaan ottamaan tehot irti moderneista moniydinprosessoreista.
Todisteita säikeistyksen saapumisesta perussovelluksiinkin löytyy testitaulukoidemme tuloksista. Testeihimme kuuluu enää kaksi täysin yhtä säiettä hyödyntävää sovellusta, jotka ovat Lame ja iTunes. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän säikeistettyä. Sisällön luominen, pakkaus ja jopa perus hyötykäyttösovellukset kykenevät kuormittamaan neli- tai kuusiydinprosessorin kaikkia ytimiä.
Peleillä puolestaan on kestänyt kauemmin päästä samaan tilanteeseen. Kun pääpaino on graafisessa suorituskyvyssä, ei ole varsinainen yllätys, että osa pelimoottoreista on edelleen rakennettu vain yhtä säiettä käyttäen. Useammilla säikeillä saadaan kuitenkin toteutettua parempaa tekoälyä tai lisättyä enemmän objekteja, joihin vaikuttavat pelimaailman fysiikan lait.
Yhä useampi peli hyötyykin neliytimisestä prosessorista. Ne ovat kuitenkin vielä enemmänkin poikkeuksia sääntöön. Siitä johtuen Intelin Sandy Bridgen ja sen seuraajan Ivy Bridgen loistava yhden säikeen suorituskyky on nostanut ne pelitestien kärkisijoille muutaman viime vuoden aikana. Myös aikaisempina vuosina kahden ytimen Pentium-prosessorit päihittivät AMD:n neliytimiset prosessorit pelikäytössä.
Nykyään on jo täysin selvää, että Intel ja AMD ovat molemmat luopuneet yhä korkeampien kellotaajuuksien tavoittelusta. Molemmat valmistajat tuottavat nykyään työpöytäprosessoreita neljällä moduulilla (AMD) tai kuudella ytimellä (Intel). Samaan aikaan pelikehittäjät ovat oppineet hyödyntämään prosessoreiden tarjoamia resursseja aiempaa tehokkaammin. Nykyään pelaamiseen vaaditaan jo vähintään tuplaydinprosessori jo pelkästään siitä syystä, että yksiytimisen mallin löytäminen vaatisi jo useamman vuoden ikäisen prosessorin hankkimista. Mutta kannattaisiko prosessorin päivittäjän hypätä suoraan tuplaydinmallien yli suoraan neliydinprosessoreiden maailmaan?
Tästä otamme selvää seuraavilla sivuilla.
kommenttia 4
Tämä peräkkäisten ruutujen latenssi on kyllä hyvä lisä testeihin, itse ainakin tykkäsin. Tasaista ja korkeaa fps:ää sitä tietysti tavoitellaan.
Muutenkin ihan hyvä arvostelu.
Define R4 / Asus Z87-A / i5-4670k / Crucial 2x4gb / GTX660 / RX-5300 / 2x F3 1TB / Crucial M4 / Eizo FS2333 / Mionix Naos 7000 / Sidewinder X4 / STR-DH520 + Cambridge Audio Minx Min 10 x5 + Boston Soundware XS Sub / Corsair Vengeance 1500 / Superlux HD330 & HD681B / G27 / PS3 / X360S
Erittäin mielenkiintoinen artikkeli. Olisi kiva lisä tuohon vielä jonkinlainen taulukko hintalaatusuhteesta. Osa prosessoresta on lähempänä satasta kuin kahtasataa euroa ja se tietenkin näkyy myös tehoissa.
Roskajutut jatkuu. 75 euron prossu ja 550 euron näyttis. AMD APU:t saadaan haukuttuu ku ei käytetä integroituu näyttistä. Ainoostaan Skyrim pyörii pelattavasti. Paljokohan Intel tästäki "testistä" makso?
Tiiän et TL vaan suomensi tän jutun. Syytökset Don Woligroskin suuntaan.
-
Want to get your a** kicked? Wear BritishPetroleumVest and have a trip in Mexico!
Toms Hardware: Näistä syistä niin ikävää kuin se onkin, alle 200 dollarin hintaluokasta ei löydy yhtään suosittelemisen arvoista AMD-prosessoria..
Uusi testi tuo kokonaan uuden ulottuvuuden tähän asiaan, ehdottoman hyvä lisä arvioon. Tämän perusteella voin suoralta kädeltä sanoa, miksi olen nähnyt skyriminkin kanssa selvän muutoksen vaihtaessani vanhan 4 phenomin -> 6 ytimiseen 1100t:hen, vaikka testit ovat väittäneet päinvastaista.
Huomiotavaa tuon latenssin kanssa on ehdottomasti myös itse näyttö, koska näytön vasteaika on lisättävä käytännössä suoraan tuon päälle. Eli omallani (lg W2452T) tämä tarkoittaa siis n. 5 ms lisää. Ongelmaksi muodostuu se, että ihmissilmä havaitsee virheitä, kun se menee tämän 5-7 ms yli. Uudella 1100T:llä tähän tulee vain extraa se max 2 ms. Kun taas vanhalla phenomilla on kyseinen ollut arviolta max 4 ms, jo näkyen raskaassa paikassa tahmaisuutena.
Silti jää vielä kysymys siitä, että miten on mahdollista, että saan itse raskaasti grafiikkamodatussa skyrimissä huomattavasti parempia frameja omalla prosessorillani, huolimatta siitä että näytönohjaimeni on käsittääkseni heikompi Asus 6970 DirectCU. Epäilen ongelman löytyvän kokoonpanon keskusmuistista, sekä kiintolevystä. Omassani on 120 gt intel ssd (6Gb/s) ja 16 gt kingston 1600mhz (cl 10).
Kysynkin vain, että eikö tälläisessä testissä olisi ehdottamasti poistettava kiintolevyn tapainen selvä pullonkaula, käyttämällä esim. ssd-asemaa. Etenkin jos ongelma vain pahenee käytettäessä vain 4 gigatavua keskusmuistia, joka on luvattoman vähän, jos sen ei haluta vaikuttavan testituloksiin. Nykyisellään testikokoonpanossa kuuluisi olla vähintään 8 gt muistia.
Aivan kuin tarkoituksella olisi kiintolevyn pariksi valittu pieni keskusmuisti, että saataisiin nopeammille ja etenkin moniytimisemmille prosessoreille pullonkaula kiintolevyn kanssa, kun tietoa joudutaan jatkuvasti hakemaan hitaalta kiintolevyltä, kun sitä ei nopeaan muistiin saada sopimaan.