15 peliä 15 vuodessa

Stone Librande on EA/Maxis:n creative director, mutta hänen luentonsa koski vain rajatusti peliyrityksiä. Librande puhui lautapelien ja korttipelien suunnittelusta harrastuksena. Joka vuosi hän on tehnyt uuden pelin kahdelle pojalleen joululahjaksi, alkaen vuodesta 1995 kun hänen ensimmäinen poikansa täytti kolme vuotta, jatkuen vuoteen 2010.

Osa näistä peleistä voisi helposti olla suosittu lautapeli tai korttipeli, mutta Librandella ei ole ollut kiinnostusta tehdä niistä markkinoitavia tuotteita (yhtä lukuun ottamatta, kuten pian näemme). Pelien kehitys tapahtui vain sen itsensä takia, viihdyttääkseen Libranden poikia. Vuosien kuluessa pelit kuitenkin kävivät kehittyneemmiksi.

Vaikka pelit olivat hyvin henkilökohtaisia luomuksia, Librande oppi niiden kautta muutaman suunnitteluläksyn; osa niistä on ehkä tuttuja monelle pelaajalle. Pelistä nimeltä "Maze", jonka hän suunnitteli pojilleen kun he olivat 7 ja 4:

"Pelihahmot ovat loistavia laajennusmahdollisuuksia"

Pelistä "Junkyard Bots" vuotta myöhemmin:

"Anna pelaajalle jotain näperrettävää kun hänen vuoronsa on ohi"

Yhdessä vaiheessa Librande päätti, että hän halusi pelata Diablo II:sta poikiensa kanssa, mutta hänen vaimonsa vastusti asiaa. Niinpä hän päätti tehdä kortteja käyttävän lautapelin nimeltä Monster Hunter.

Prototyyppi ja loppullinen versio Monster Hunter -korteista, vaikka taide onkin otettu D&D 3.0 -lähdekirjoista.

Kortteja ja potentiaalisia vuorovaikutusmahdollisuuksia oli niin paljon, että hän teki taulukon niistä pitääkseen kirjaa pelin tasapainotuksesta. Lopulta hän näytti sen henkilöille, jotka hän tunsi Blizzardilta, ja he kutsuivat hänet tekemään töitä yritykselle.

Vuonna 2006 hän päätti kääntää Sporen solutason lautapeliksi nimeltä Nanobots. Hän suunnitteli sen toimivan kolmella pelaajalla — ja pelitasapaino kolmella pelaajalla voi olla todella vaikeaa. Lopulta hän käytti kyseistä lautapeliä ideoidakseen videopelin, joka lopulta julkaistiin Xbox Live Arcadessa nimellä Microbot.

Nanobots

Libranden kokemus osoittaa kuinka pelinkehittäjät integroivat pelisuunnittelun ja pelaamisen kaikkiin elämän osa-alueisiin sitä mukaa kun he omaksuvat lisää ammatillista kokemusta ja ikää. On hienoa nähdä kuinka hän käytti jokapäiväisiä materiaaleja luodakseen lautapelejä ja korttipelejä tuoreilla ideoilla, mikä myöhemmin mahdollisti niiden käytön oikeissa töissä.