Viisi Mini-ITX-koteloa testissä
Artikkelin kirjoittaja: Teemu Laitila | 0 kommenttia
Mini-ITX-koteloista löytyy usein sopiva yhdistelmä matalaa tehonkulutusta ja kohtuullista suorituskykyä. Pieneen tilaan ahdetut tehokkaat komponentit asettavat kuitenkin vaatimuksia kotelolle. Tässä artikkelissa tutustutaan viiteen erilaiseen Mini-ITX-kokoluokan koteloon.
Mini-ITX-kotelot ovat nimenä mukaisesti huomattavasti pienempiä kuin yleisemmät työpöytäkoneille suunnitellut kotelot. Mini-ITX-emolevyt ovat yleensä noin 170x170 mm suuntaansa ja standardi on jo kohtalaisen yleinen. VIA kehitti ja määritteli Mini-ITX 2.0 standardin vasta vuonna 2008, mutta alkuperäinen standardi on vuodelta 2001. Mini-ITX on kooltaan noin 61 prosenttia tavallista täysikokoista ATX-standardia pienempi, yli puolet pienempi kuin Micro-ATX ja lähes kolmanneksen pienempi kuin FlexATX.
Tehokkaampia kuin tavalliset PC:t
Ensimmäiset Mini-ITX-luokan kokoonpanot perustuivat kohtalaisen hitaisiin prosessoreihin, kuten VIA:n Edeniin ja siksi ne olivat sopivia lähinnä thin client –koneiksi tai kevyeen toimistokäyttöön. Valmistajien valikoimat ovat sen jälkeen kuitenkin kasvaneet ja nyt tarjolla on paljon erilaisia Mini-ITX-emolevyjä, jotka kilpailevat suorituskyvyssä jopa isompien PC-kokoonpanojen kanssa. Yhä kasvava alustojen integraatio varmistaa sen, että kaikki ominaisuudet ja liitännät löytyvät jopa pienimmistä kokoluokista. Tämän seurauksena pikkukoneiden käyttömahdollisuudet ovat laajentuneet huimasti eivätkä ne ole enää mitenkään harvinaisia.
Tärkein tekijä: kotelo
Mini-ITX-kokoisista emolevyistä voi saada normaalia pöytäkonetta vastaavan tehokkaan kokoonpanon pelaamiseen tai mukavasti olohuoneeseen mahtuvan HTPC:n. Molemmissa on kuitenkin omat vaatimuksensa erilaisista käyttötarkoituksista johtuen. Siksi koteloa ostaessa on syytä ottaa huomioon sekä ulkoiset mitat että sisäinen järjestys. Parhaastakaan Mini-ITX-emolevystä ei ole hyötyä, jos se asennetaan koteloon johon ei mahdu kunnollista näytönohjainta, virtalähteen tehot eivät riitä, USB-liitännät ovat väärällä puolella koteloa, tuuletus on olematon tai kotelossa ei ole tilaa laajennuksille.
Viisi Mini-ITX-koteloa testissä
Oikeanlaisen Mini-ITX-emolevyn ja siihen sopivan prosessorin valinta saattavat olla jo omanlaisensa ongelma. Ensimmäinen kysymys on tietenkin mihin tietokonetta tullaan pääasiassa käyttämään. Sama pätee myös kokoonpanolle valittuun koteloon. Valmistajien mukaan eri mallien välillä on huomattavasti eroa ulkonäössä, äänitasoissa sekä lisävarusteissa ja laajennettavuudessa. Kotelo on siis syytä valita sen perusteella, tuleeko koneesta pienikokoinen työasema, pelikone LAN-partyille vai olohuoneen multimediakeskus.
Otamme testiin viisi eri Mini-ITX-kokoista emolevyä. Käymme läpi heikkoudet sekä vahvuudet ja selvitämme mihin käyttöön ne ovat kaikkein sopivimpia. Koteloiden testaukseen käytetään Gigabyten H55N-USB3-emolevyä, johon on asennettu Intelin Core i5 –prosessori sekä Intelin standardi prosessorin mukana tuleva jäähdytin. Koteloiksi valikoitui Antecin ISK 310-150, Chieftecin BT-02B, Lian Li:n PC-Q08, LUXA2:n LM100 ja SilverStonen SG05. Lukuun ottamatta Lian Li:tä, kaikkien koteloiden mukana tulee virtalähde.
Kaikki PC-rauta ei ole sopivaa
Mini-ITX-kotelot tukevat tavallisen kokoisia PC-komponentteja kohtalaisen hyvin ja suurin osa standardeista osista on käytettävissä myös näissä koteloissa. Lähes kaikki testikandidaatit tukevat 3,5” kovalevyä sekä 5,25” kokoista optista asemaa. Ongelmia tulee helpommin prosessorijäähdyttimien ja isompien näytönohjainten kanssa. Vaikka koteloon teoriassa mahtuukin täysikokoinen näytönohjain, tilaa ei välttämättä jää yhtään yli.
Mini-ITX-kotelot ovat nimenä mukaisesti huomattavasti pienempiä kuin yleisemmät työpöytäkoneille suunnitellut kotelot. Mini-ITX-emolevyt ovat yleensä noin 170x170 mm suuntaansa ja standardi on jo kohtalaisen yleinen. VIA kehitti ja määritteli Mini-ITX 2.0 standardin vasta vuonna 2008, mutta alkuperäinen standardi on vuodelta 2001. Mini-ITX on kooltaan noin 61 prosenttia tavallista täysikokoista ATX-standardia pienempi, yli puolet pienempi kuin Micro-ATX ja lähes kolmanneksen pienempi kuin FlexATX.
Tehokkaampia kuin tavalliset PC:t
Ensimmäiset Mini-ITX-luokan kokoonpanot perustuivat kohtalaisen hitaisiin prosessoreihin, kuten VIA:n Edeniin ja siksi ne olivat sopivia lähinnä thin client –koneiksi tai kevyeen toimistokäyttöön. Valmistajien valikoimat ovat sen jälkeen kuitenkin kasvaneet ja nyt tarjolla on paljon erilaisia Mini-ITX-emolevyjä, jotka kilpailevat suorituskyvyssä jopa isompien PC-kokoonpanojen kanssa. Yhä kasvava alustojen integraatio varmistaa sen, että kaikki ominaisuudet ja liitännät löytyvät jopa pienimmistä kokoluokista. Tämän seurauksena pikkukoneiden käyttömahdollisuudet ovat laajentuneet huimasti eivätkä ne ole enää mitenkään harvinaisia.
Tärkein tekijä: kotelo
Mini-ITX-kokoisista emolevyistä voi saada normaalia pöytäkonetta vastaavan tehokkaan kokoonpanon pelaamiseen tai mukavasti olohuoneeseen mahtuvan HTPC:n. Molemmissa on kuitenkin omat vaatimuksensa erilaisista käyttötarkoituksista johtuen. Siksi koteloa ostaessa on syytä ottaa huomioon sekä ulkoiset mitat että sisäinen järjestys. Parhaastakaan Mini-ITX-emolevystä ei ole hyötyä, jos se asennetaan koteloon johon ei mahdu kunnollista näytönohjainta, virtalähteen tehot eivät riitä, USB-liitännät ovat väärällä puolella koteloa, tuuletus on olematon tai kotelossa ei ole tilaa laajennuksille.
Viisi Mini-ITX-koteloa testissä
Oikeanlaisen Mini-ITX-emolevyn ja siihen sopivan prosessorin valinta saattavat olla jo omanlaisensa ongelma. Ensimmäinen kysymys on tietenkin mihin tietokonetta tullaan pääasiassa käyttämään. Sama pätee myös kokoonpanolle valittuun koteloon. Valmistajien mukaan eri mallien välillä on huomattavasti eroa ulkonäössä, äänitasoissa sekä lisävarusteissa ja laajennettavuudessa. Kotelo on siis syytä valita sen perusteella, tuleeko koneesta pienikokoinen työasema, pelikone LAN-partyille vai olohuoneen multimediakeskus.
Otamme testiin viisi eri Mini-ITX-kokoista emolevyä. Käymme läpi heikkoudet sekä vahvuudet ja selvitämme mihin käyttöön ne ovat kaikkein sopivimpia. Koteloiden testaukseen käytetään Gigabyten H55N-USB3-emolevyä, johon on asennettu Intelin Core i5 –prosessori sekä Intelin standardi prosessorin mukana tuleva jäähdytin. Koteloiksi valikoitui Antecin ISK 310-150, Chieftecin BT-02B, Lian Li:n PC-Q08, LUXA2:n LM100 ja SilverStonen SG05. Lukuun ottamatta Lian Li:tä, kaikkien koteloiden mukana tulee virtalähde.
Kaikki PC-rauta ei ole sopivaa
Mini-ITX-kotelot tukevat tavallisen kokoisia PC-komponentteja kohtalaisen hyvin ja suurin osa standardeista osista on käytettävissä myös näissä koteloissa. Lähes kaikki testikandidaatit tukevat 3,5” kovalevyä sekä 5,25” kokoista optista asemaa. Ongelmia tulee helpommin prosessorijäähdyttimien ja isompien näytönohjainten kanssa. Vaikka koteloon teoriassa mahtuukin täysikokoinen näytönohjain, tilaa ei välttämättä jää yhtään yli.
Kommentoi artikkelia
Kirjaudu sisään