Pikakäynti Intelin emolevypajalla

Tarvitaanko virransyötössä oikeasti 24 vaihetta?

Intel kutsui hiljattain Tom’s Hardwaren käymään heidän Oregonin tehtaalla ja tutustumaan heidän Hawthorn Farmin emolevytehtaan arkeen. Kävimme samassa paikkaa jo pari vuotta takaperin, mutta tällä kertaa saimme haastatella laitoksen henkilökuntaa kameran kera.

Intelin Hawthorn Farmissa valmistettuja emolevyjä käytetään pääosin yritysratkaisuissa. Tehtaalla kuulimme kuitenkin, että Farmin on tarkoitus suunnata katsettaan enenevissä määrin kohti high end -ratkaisuja. Kyseenalaistimme hieman heidän aikeitaan huomauttamalla kuinka paljon edellä heidän kilpailijansa ovat. Ne pystyvät omaksumaan uusia oheislaiteliitäntöjä nopeammin ja heillä on myös käytössä monimutkaisempia virransyöttöratkaisuja kuin mitä Intelillä, minkä vuoksi Intelin alustat eivät välttämättä vetoa ylikellottajiin. Millaiset Intelin tulevaisuuden suunnitelmat näiden asioiden suhteen ovat?

Kilpailijoiden ”vaiheinflaatiosta” saimmekin sopivan keskustelunaiheen Intelin edustaja Brian Forbesin kanssa.


Brianin mukaan heidän kehitystiiminsä lähtee aina tutkimaan asioita perusteista. Ensimmäisenä katsotaan kuinka paljon prosessori oikeasti tarvitsee tehoa toimiakseen vakiona (Gulftown-sirut verottavat esimerkiksi 130 wattia). Vasta tämän jälkeen päätetään emolevyn virransyöttöpiirin vaiheiden lukumäärä. Mikäli emolevy aiotaan suunnata vaativaan high end -käyttöön, niin mahdollinen lisätarve (ylikellotuksessa) otetaan huomioon vielä ennen lopullista päätöstä.

“Optimoimalla piirejä ja valitsemalla oikeita komponentteja, olemme saaneet venytettyä virransyöttöjärjestelmää jopa 210 ampeerin lukemille kuuden tai kahdeksan vaiheen turvin”, Forbes toteaa. “Virransyötöllemme riittää pelkkä passiivijäähdytys ja pieni ilmavirta, joka käytännössä saadaan suoraan prosessorituulettimesta.” Keskustelun tuoksinnassa kävi ilmi, että Hawthorn Farmilla Intelin emolevyjä on rasitettu jopa niin suurilla kuormilla, ettei K- tai Extreme Edition -prosessoreiden fysiikka enää kestä. Toisin kuin monet meistä ehkä luulee, niin lukitsemattoman suorittimen kellot on mahdollista venyttää tappiin saakka Intelin kuusi- tai kahdeksanvaiheisella VRM:llä.

Forbes jatkoi kommentointiaan seuraavasti: “Kun näitä 12-, 14-, 18- tai 24-vaiheisia emolevyjä katselee, niin usein niissä yritetään peitellä suunnittelumokia tai yritetään ratsastaa ajatuksella ’enempi parempi’. Homma on mennyt överiksi, etenkin 24-vaiheisten lankkujen kanssa… ainutkaan niistä ei ole ollut toimiva. Testaamme jokaisen laitteemme FLIR-kameroilla ja tutkimme miten lämpö vaikuttaa komponenttien kestävyyteen. Olemme huomanneet että näissä emolevyissä lämpötilarasitus nousee niin suureksi, että sen komponentit alkavat hajoamaan puolen vuoden tai vuoden käytön jälkeen.”

Forbes totesi meille useaan otteeseen, että kuusi- ja kahdeksanvaiheiset virransyöttöpiirit ovat täysin riittäviä nykyisissä kokoonpanoissa. Kaiken lisäksi ne tekevät työnsä täysin symmetrisesti, toisin kuin monimutkaisemmat ratkaisut. Niissä tietyt kytkimet joutuvat kovemmalle rasitukselle kuin toiset, jolloin kuorma ja lämpörasite painottuvat epätasaisesti.

Emme tietenkään nielleet näitä sanoja pureskelematta. Halusimme todisteita ja meidän silmien eteen tuotiin erään insinöörin muistiinpanot. Muistiinpanojen mukaan Intelin DP67BG (P67-pohjainen emolevy) siivitti K-sarjan suorittimen XTS100H-tuulettimella 5,1 GHz:n lukemille 1,5 voltilla (stabiilit kellot). Sama kokoonpano saatiin käynnistettyä Windowsiin 5,4 GHz:iin 1,6 voltilla, mutta kaatui Prime95-testin aikana. Intelin omat testit osoittavat sen kuinka kestäviä Intelin emolevyt ovat. –25 celsiuksen lämmöissä kokoonpano taipui 5,9 GHz:iin 1,8 voltin jännnitteellä ennen kaatumista. Stabiili se oli 5,4 GHz:ssa.

DX58SO2-lankkua (jossa korjaillaan Intelin ensimmäisen X58 Express -emolevyn puutteita) ja Core i7 -prosessoria käyttämällä samainen insinööri pääsi 4,5 GHz:iin 1,425 voltilla (Prime95-vakaa). Epävakaa järjestelmä saavutettiin 5,1 GHz:ssa ja 1,6 voltissa (ilmalla). P67-emolevyllä muistien kellot saatiin 2133 MHz:iin, mutta XMP-profiilin turvin X58:lla päästiin vieläkin korkeammalla, 2400 MHz:iin.