Jäähdytyksen teoriaa helpolla tavalla

Energian säästö

Emme halua tylsistyttää lukijoita heti alkuunsa, mutta on tärkeää painottaa oikeanlaisen jäähdytyksen merkitystä. PC:n hyötysuhde on äärimmäisen huono, sillä suuri osa niiden käyttämästä tehosta muuttuu suoraan lämpöenergiaksi. Sille ei voi oikeastaan mitään, sen kanssa on vain opittava elämään.

Jopa yksinkertainen 40 watin hehkulamppu tuottaa tarpeeksi lämpöenergiaa sulattamaan muovikuvun ja jopa sytyttämään sen tuleen. PC käyttää helposti 60 wattia tehoa lepotilassa ja rasituksessa lukema nousee pahimmillaan yli kymmenkertaiseksi. Se kannattaa pitää mielessä ja sen perusteella voi päätellä miten hankalaa tietokoneen jäähdyttäminen todellisuudessa on.

Lämpö on saatava siirrettyä pois kuumista osista, jotta komponentit eivät ylitä tiettyä enimmäislämpötilaa. Se tapahtuu useamman eri vaiheen kautta:

• Haihtumalla lämpöä tuottavan komponentin (CPU, GPU tai emolevyn jännitteensäädin) pinnalta
• Imeytymällä jäähdytyssiiliin ja siirtymällä siitä jäähdytysripoihin
• Johtumalla ilmaan, joka ikävä kyllä johtaa lämpöä erittäin huonosti
• Poistumalla kotelosta

Ensimmäisessä kolmessa kohdassa käytetään yleensä kaupallisia tuulettimilla varustettuja jäähdytysratkaisuita, jotka on suunniteltu sopimaan mahdollisimman moniin kohteisiin, mutta jotka voivat aiheuttaa yhteensopivuusongelmia tietyissä erikoisemmissa kokokoonpanoissa. Onneksi suuri osa ongelmista on kierrettävissä kohtalaisen helposti. Viimeiseen kohtaan vaaditaan kuitenkin suunnittelua etukäteen, joten aloitetaan tarkastelemalla ilmankiertoa kotelon sisällä.

Ilmankierto on tietysti suoraan yhteydessä komponenttien sijoittelun kotelon sisällä. Seuraavalla sivulla vilkaistaankin virtalähteen sijoittelua, tuulettimien suuntausta ja kotelotuulettimia.



Pinoefekti:

Kuuma ilma nousee ja kylmä laskee. Käytännössä siis kotelon ylempi osa on yleensä kuumin. Nämä fysiikan perusperiaatteet on syytä pitää mielessä, kun suunnittelee kotelotuuletusta.