Käynti Western Digitalilla: Miten huomisen tallennustila syntyy
Suuret mysteerit paljastuvat...
Hyvin harvoin medianedustajille tarjoutuu mahdollisuus käydä katselemassa muutoin ulkopuolisilta ehdottomasti kiellettyjä tutkimus- ja kehityslaitosten tiloja. Nyt tällainen mahdollisuus tuli muun muassa kovalevyjä valmistavalta Western Digitalilta, minkä me luonnollisesti käytimme hyväksemme. Valmistaudu nyt näkemään tutut laitteet aiemmin tuntemattomassa valossa.
Ensimmäinen kovalevyni löytyi 1988 XT –kloonista ja tallennuskapasiteettia siitä löytyi 20 megatavua. Ääntä siitä lähti yhtä paljon kuin isäni Buickista. Tuolloin ainoana huolen aiheena oli 30 kilotavuisten tekstitiedostojen tallentaminen, mutta nykyään kovalevylle löytää tiensä lähes kaikki mitä ikänä teenkin. Herra ties montako teratavua minä ja sinä olemme menettäneet erilaisten kommellusten takia.
Tänä päivänä SSD-massamuistit ovat yleistymässä niiden suorituskyvyn vuoksi, mutta edelleenkin perinteiset kovalevyt ovat kenties varmimpia tiedon elinikäiseen säilyttämiseen. Kaikki tekstisi, projektisi, valokuvasi, pankkitiedot, elokuvat, musiikki ja kaikki hiemankin sinulle tärkeä tieto on todennäköisesti tallennettu magneettisille kiekoille. Mutta mistä nämä kiekot tulevat, ja kuinka ne suunnitellaan, rakennetaan ja testataan?
Autoa ostettaessa on tapana renkaiden potkimisen lisäksi tarkastaa auton alustaa ja konepellin sisälmyksiä. Tässä artikkelissa me tutustumme nyt kovalevyjen – jotka säilyttävät meille niin tärkeää tietoa – sisältöön ja sielunelämään. Western Digital kehittelee kiivaasti uutta, tallennustilaltaan suurempaa kovalevyä (viimeisin Caviar Greenin tallennustila on jopa 2 teratavua). Tämän firman tutkimus- ja kehityslaitokseen meidän tiemme vie. Siellä 1950-luvun magneettiteknologian tietämys yhdistyy kauniilla tavalla huippumoderneihin nano- ja kvanttiteknologioihin.
Artikkelin kirjoittaja: Manu "teppoI" Pitkänen
Viimeisin päivitys artikkeliin: 19 elokuu 2010
Kirjoita kommentti
Viimeisin päivitys artikkeliin: 19 elokuu 2010
