Intelin Wireless Display päivittyy

Intel julkaisi Wireless Display -tekniikan CES 2010 messuilla. Uutta tekniikkaa hyödyntäviä tuotteita on jo saatavilla ja se on tuetty Intelin uudella Spring Peak -alustalla. Testaamme WiDin suorituskykyä, kuvanlaatua sekä muita ominaisuuksia kotiteatteriympäristössä.

Rakastan HTPC:täni. Olen yksi niistä tyypeistä. Kun idioottinaapurini päättää sunnuntaiaamuna ryhtyä äänekkääseen moottoripyöräremonttiin, voin käynnistää tietokoneen, soittaa Hans Zimmermania nupit kaakossa ja hukuttaa ärsyttävän pärinän. Tai rentoutua perjantaiyönä Blu-ray-elokuvien ja viinipullon parissa. Tai vaimoni voi milloin tahansa viikon mittaan hoitaa päivittäisen World of Warcraft hetkensä 55" screenillä.

Mutta mitä jos et tarvitsisikaan miehisessä harrastustilassasi kiinteästi asennettua HTPC:tä musiikin kuunteluun, elokuvien katseluun tai pelien pelaamiseen isolla ruudulla? Tämä ajatus tuli mieleeni, kun Intel alkoi puhua Wireless Displaystä tämän vuoden CES-messuilla.

Esittelyssä Wireless Display

Intel on nähnyt huomattavan paljon vaivaa tehdäkseen Wireless Displaystä kuluttajaystävällisen tekniikan. Se on jopa onnistunut niin hyvin, että yksityiskohtaisia tietoja teknisestä toteutuksesta on vaikea löytää. Kääntöpuolena on miellyttävä yksinkertaisuus. Kun pariliitos kannettavan tietokoneen ja adapterin välillä on kerran luotu, Intelin ohjelmisto hoitaa tulevaisuudessa tarvittavat yhdistämisen automaattisesti.

Yhteyden toisessa päässä on kannettava tietokone, joka sisältää Arrandale-pohjaisen prosessorin (Wireless Display hyödyntää integroitua HD grafiikkamoottoria), nykyaikainen, Centrino-merkitty langaton verkkokortti, Intelin My WiFI -ohjelmisto esiasennettuna sekä Windows 7.

Yhteyden toisesta päästä löytyy Netgearin Push2TV-sovitin yhdistettynä televisioon HDMI-kaapelin avulla. Välissä? Pelkkää ilmaa.

Koska Intel vaatii yhteensopivilta kannettavilta My WiFi- ja Wireless Display -ohjelmistojen esiasennusta, yhteyden luominen kannettavan ja sovittimen välille on helppoa. Siihen vaaditaan vain molempien käynnistäminen, My WiFi -ohjelman käynnistys, nelinumeroisen PIN-koodin näpyttely ja seuraavaksi voikin ihastella läppärin näytön kloonautumista tv:n ruudulle. Koko prosessi esitellään alla olevassa videossa, jossa näkyy myös HD-laatuisen sisällön pyöritys testialustallamme.



Tietysti se mitä konepellin alla oikeasti tapahtuu, on hieman monimutkaisempaa. Wireless Displayn julkistus ei ollut erityisen helppo nakki. Syvempi katsaus tekniikan toimintaperiaatteisiin auttaa selittämään, miksi Wireless Display ei kuitenkaan ole se ratkaisu, joka olisi täysin korvannut HTPC:ni.

Joka tapauksessa se on hieno ominaisuus, jota parempaa ei saa samaan hintaan. Wireless Display saapui ensimmäiseksi Dellin, Sonyn ja Toshiban läppäreihin. Kaikissa kolmessa tulee mukana Netgearin adapteri, joten Wireless Display on enemmän tai vähemmän ilmainen lisä, jos on jo alunperin valmis maksamaan tonnin Core i5-pohjaisesta järjestelmästä.