Analyysi: millainen vaikutus on siirtymisellä 4 KB sektoreihin?

Artikkelin kirjoittaja: Teemu Laitila | 0 kommenttia

512 tavun emulointi: ongelmat


Edellisellä sivulla käsittelimme vain 4KB sektoreiden hyötyjä. Tässäkin tilanteessa on kuitenkin mahdollisia ongelmakohtia. Kaikkein merkittävin ongelma aiheutuu uusien asemien tarpeesta emuloida vanhaa 512 tavun sektorikokoa, jotta ne olisivat yhteensopivia myös vanhempien käyttöjärjestelmien kanssa.

Tässä kohdassa on tarpeen ymmärtää, että on mahdollista sijoittaa kahdeksan loogista 512 tavun sektoria fyysiseen 4096 tavun sektoriin, tai mahdollisesti saada ne sijoitettua väärin, jolloin 4 kilotavun tiedosto sijaitsisi aina kahdella eri sektorilla. Kaikki voivat kuvitella, miten se vaikuttaisi suorituskykyyn. Ensiksikin se vaikuttaisi satunnaiskirjoitusnopeuteen, sillä kirjoittamiseen vaaditaan aina ensin lukeminen, datan muuttaminen ja sen kirjoittaminen. Jos tämä tehdään kahdella sektorilla, se lisää automaattisesti latensseja ja käsittelyaikoja. Ensimmäinen sivu testeissämme käsitteleekin väärin sijoitettujen sektoreiden vaikutusta I/O-suorituskykyyn.



Suorituskykyongelmien välttämiseen löytyy muutamia eri keinoja, mutta ainoastaan yksi tapa toimii kunnolla kaikissa tilanteissa ja jokaisen 4 KB (tai jokin muu koko) sektoreita käyttävän aseman kanssa. Jos käytössäsi on nykyaikainen käyttöjärjestelmä, kuten Windows Vista + SP1 tai Windows 7, sinun ei tarvitse huolehtia asiasta. Uudet käyttöjärjestelmät osaavat automaattisesti sijoittaa tiedostojärjestelmän klusterit oikeisiin kohtiinsa.

Windows 7 valitsee automaattisesti tiedostojärjestelmän kannalta sopivan LBA-lohkon (yleensä alkaen lohkosta 2048). Mac OS –järjestelmän tapauksessa käytössä pitää olla Tiger, Leopard tai Snow Leopard sekä GUID-partitiointi. Applen oma Apple Partition Manager (APM) ei osaa kohdistaa sektoreita. Myös Linux (versiosta 2.6.31 eteenpäin) tukee erikokoisia sektoreita. Useimmissa tapauksissa tarpeeksi uuden käyttöjärjestelmän käyttäminen on ainoa helppo ratkaisu säästyä suorituskykyongelmilta.

Toinen lähestymistapa on sektoreiden numerointi. Jos tiedät missä kohdassa tasaus menee pieleen (esimerkiksi Windows XP aloittaa ensimmäisen partition LBA-lohkolta 63), on mahdollista muuttaa sisäistä järjestystä yhdellä ja laittaa osio alkamaan LBA-lohkolta 64. Jos numeroinnin muutokseen käytetään jumpperia, riskinä on datan häviäminen siinä tilanteessa, että jumpperi siirretään vahingossa takaisin alkuperäiseen paikkaansa. Jos taas numerointia muutetaan ohjelmiston avulla, tietynlaiset säädöt saattavat siinäkin tapauksessa tuhota dataa.

Jotkut kiintolevyvalmistajat, kuten WD, tarjoavat erillisen työkalun datan kohdistamiseen, joka yksinkertaisesti siirtää koko tiedostojärjestelmää oikeaan kohtaan fyysisten ja loogisten sektoreiden kannalta. Tämä on kohtuullisen tehokas ratkaisu, mutta se saattaa olla aikaa vievä, jos levyllä on jo paljon dataa.

Kommentoi artikkelia