Opas: ilmajäähdytetyn PC:n rakentaminen ja osien valinta, osa 2

Ensimmäisessä osassa käsiteltiin pääasiassa tietokoneen jäähdyttämisen perusperiaatteita. Toisessa osassa siirrytään tekniikkaan ja toteutukseen ja käydään läpi kotelotuulettimia, prosessorijäähdyttimiä ja lämpötahnaa.



Ensimmäisen osan teoriakertauksen jälkeen olemme valmiit käymään tositoimiin ilmajäähdytetyn PC:n osien hankinnan kanssa. Pieneltä teoriaosuudelta ei tässäkään osassa voida välttyä, mutta pääasiallisena tavoitteena on käydä käsiksi varsinaiseen rakennustyöhön. Tässä osassa keskitytään kotelotuulettimiin, jäähdytinsiileihin, lämpötahnaan ja näytönohjainten jäähdytykseen.

Miksi kotelotuulettimilla on väliä?

Edellisessä osassa mainittiin savupiippuefekti. Lämmön johtuminen ilmaan ja nouseminen ylöspäin ei kuitenkaan yksistään riitä jäähdyttämään tämän päivän PC-koneita. Mitä enemmän lämpöä komponentit tuottavat, sitä enemmän tarvitaan ilmanvaihtoa, jonka avulla kuuma ilma saadaan poistettua kotelosta. Ilmanvaihto tapahtuu pääosin kotelotuulettimilla, joita löytyy erikokoisina.

Oikeanlaisilla kotelotuulettimilla on suuri merkitys koko koneen jäähdytystehon kannalta ja ne myös vaikuttavat paljon kokoonpanon tuottamaan meluun. Muutamia perusperiaatteita noudattamalla ilmankierto voidaan maksimoida pitäen melutaso silti alhaisena ja niihin periaatteisiin tutustumme myös.

Toimiiko pieni tuuletin vai onko isompi parempi?

Tuulettimien koko määräytyy usein kotelon perusteella ja erityisesti kotelon tuuletusreikien koon perusteella. Tuulettimia löytyy useissa eri kokoluokissa, mutta tässä artikkelissa keskitytään lähinnä 60, 80, 92, 120 ja 140 mm malleihin. Isompiakin tuulettimia löytyy, mutta ne ovat yleensä esiasennettuina koteloihin.



Tuulettimet liikuttavat ilmaa pyörivien lapojensa avulla samaan tapaan kuin lentokoneen potkuri. Kun tuuletin joutuu pyörimään kovempaa liikuttaakseen enemmän ilmaa, siitä syntyy myös enemmän ääntä. Käänteisesti myös hitaasti pyörivät tuulettimet ovat hiljaisempia. Hitaasti pyörivän tuulettimen liikuttaman ilman määrää voi kompensoida kasvattamalla tuulettimen kokoa. Tuulettimen valinnan perusperiaate on: valitse mieluummin isompi hitaasti pyörivä tuuletin aina kun mahdollista. Suuri osa kotelovalmistajista noudattaakin tätä periaatetta ja koteloiden tuuletus perustuu nykyisin lähinnä 120 mm tuulettimiin. Yleisesti ottaen pienemmät 80 mm tuulettimet ovat jäämässä pois käytöstä niiden korkeamman melutason vuoksi.

Vaikka isommat tuulettimet ovat nykyään suosiossa, 80 mm tuulettimia ei kannata jättää silti kokonaan pois laskuista. Hyvälaatuiset tuulettimet ovat yleensä huomattavasti hiljaisempia kuin huonolaatuiset mallit, vaikka ne olisivat pienempiäkin. Suositeltujen osiemme listassa löytyykin myös yksi laadukas 80 mm tuuletinmalli, joka on hyvä vaihtoehto, jos koteloon ei mahdu isompaa.

Tuulettimien liitännät
Tuulettimet joko sisältävät nopeussäädön tai eivät sisällä ja säädettävyyden voi helposti päätellä liittimen perusteella. Tässä artikkelissa käydään läpi jännitteet, pinnien merkitys ja säädöt sekä yksinkertaiset tavat tuulettimien nopeuksien kontrolloimiseen. Kotelotuulettimet kuitenkin toimivat yleisesti 12 voltin jännitteellä. Virtaa tarjoaa joko emolevyn liitäntä tai ne liitetään virtalähteeseen. Jälkimmäisessä tapauksessa käytetään usein isoja nelipinnisiä Molex-liittimiä (vaikka tuuletin tarvitseekin neljästä pinnistä vain 12 V - ja maa-liitännät). Myös pienemmät tuuletinliitännät ovat Molexin standardoimia. Ne liitetään emolevyn tai erillisen tuuletinohjaimen pinneihin.



Kolmepinninen liitäntä sisältää kierroslukumittarin signaalin, josta emolevy voi lukea tuulettimen pyörimisnopeuden. Nopeutta voidaan ohjata säätämällä tuulettimen toimintajännitettä. Nelipinniset tuulettimet ovat yleisimpiä prosessorituulettimissa ja niiden nopeutta voidaan säätää pulssinleveyden modulaatiolla (PWM), joka tyypillisesti riippuu lämpötilasta.